Kuluva syksy on ollut yhtä hurlumheitä. Tiesin kyllä mihin ryhdyn kun painoin keväällä yliopiston hakemuksen, siitä huolimatta arki paiskasi vasten kasvoja. Juuri nyt pitäisi lukea tenttiin mutta roikun täällä kirjoittamassa tulevasta kesälomasta. Priorisoin ja lasken päiviä. Mietin, mitä juuri nyt eniten kaipaan.
Lomaa. Ihana perheen yhteinen aika siintää reilun viikon päässä. Säästelin kesällä lomapäiviä talven pimeimpään ajanjaksoon. Onneksi on työnantaja, joka mahdollistaa tällaiset tempaukset. Olen aidosti todella kiitollinen. Reilu kolme viikkoa keskellä kiireisintä sesonkia ei ole mikään itsestäänselvyys.
Täytyy myöntää, että hieman jännitän matkalle lähtöä, sillä tämä on ensimmäinen perheen yhteinen reppureissu. Kohteena on onneksi helppo Thaimaa, ja sielläkin itselleni tutut kaupungit. Matkanjohtajan roolissa silti mietityttää, mitä muu perhe mahtaa tykätä hotelli- ja kaupunkivalinnoistani. Luotan siihen, että nappiin menee. Koska asioilla on tapana järjestyä.
Oletko muuten koskaan pysähtynyt miettimään, että ihminen tulee onnelliseksi tehdessään sitä, mitä oikeasti haluaa? Lomalla saamme tilaa ajatuksille, jotka siivittävät meitä kohti niitä asioita, joita todellisuudessa kaipaamme. Luova ajattelu ja unelmointi onnistuu helpommin kun mieli on levännyt. Ehkäpä kuukauden kuluttua tenttikirjan kansikin aukeaa hätäisemmin?
En lupaa kirjallisia kuulumisia. Jos on sellainen fiilis, kirjoittelen tänne. Voi myös hyvin olla, että blogi viettää hiljaiseloa tammikuun alkuun. Jos haluat nähdä, kuinka perheemme reppuineen matkalla selviää, Instasta löytyy fiilistelyjä. Ja aurinkoa ja valoa – kaikkea sitä mitä Suomessa ei juuri nyt löydy.
Jos pimeä harmittaa, lohduttanee tieto, että vajaan kolmen viikon päästä on talvipäivänseisaus ja 22.12. päivä jo hitusen pitempi. Tammikuussa alkaakin jo kevään odottelu. Ja uuden loman suunnittelu.
Jemmma 
Vastaa