Matkustin tänään aamulla bussilla Jyväskylään. Märkää lunta pyrytti vaakatasossa ja seisoin kylmissäni bussipysäkillä. Huonon kelin vuoksi bussi oli myöhässä ja ketutti tutista tuiskussa vaatteet vettä valuen.
Tien vastakkaisella puolella värjötteli kanssamatkustajia. Näin naisen, kori kädessä, kiertelevän ihmiseltä ihmiselle. Häpeän nyt tunnustaa, mutta ensimmäinen ajatus oli. ”Mikä lie kerjäläinen.”
Hän ylitti tien ja tuli luokseni. Ennakkoasenteestani johtuen en kiinnittänyt häneen huomiota. Nainen ei siitä lannistunut, tuli eteeni ja katsoi minua silmiin.
Joko toivotin sinulle mukavaa joulun odotusta?
Samalla nainen kaivoi koristaan pienen joululta tuoksuvan pussukan ja ojensi sen minulle. ”Ee-eet”, vastasin ja halasin häntä. Hymy naisen kasvoilla valaisi koko räntäisen tienoon. Oma hämmennykseni näkyi loisteessa kilometrien päähän. Naisen lähtiessä käännyin ja huikkasin ”Anteeksi, häkellyin niin etten huomannut kiittää ja toivottaa ihanaa joulun odotusta myös sinulle.” Nainen kiitti ja katosi pyryyn.
Tunsin, kuinka kyynel nousi silmäkulmaan. Mitä juuri oli tapahtunut?
Odottamaton hetki tämän tuntemattoman hyväntekijän kanssa oli maaginen. Kuinka väärässä toisen suhteen voikaan olla? Ihminen on mestari luokittelemaan, niin usein siinä epäonnistuen. Päätin, jälleen kerran, että ensi kerralla annan tilaisuuden ennen kuin tuomitsen.
Joulun taikaa myös just sulle! ❤
Jemmma 
Vastaa