Vahvoja tunteita

Maailman upein kesäloma on piirtynyt historiaan. Muistot onneksi ovat ja pysyvät, niiden lämpöön on hyvä käpertyä koleina tammikuun sadepäivinä.

Moni on kysynyt, kuinka loma sujui, oliko mukavaa, entä kelit. Olen kertonut kipeyksistä, jotka kiusasivat vuorotellen matkaajia, ja joiden aikana pohdin, selviämmekö ehjänä kotiin. Olen hehkunut auringon valoa ja kuvannut riemun hetkiä rannoilla, puistoissa, ravintoloissa ja hotelleissa. Sellaisia yhteisiä tuokioita, jotka saavat silmäkulman kostumaan suuresta ilosta ja rakkaudesta. Muistellut myrskyä, jossa seilasimme henkemme kaupalla Etelä-Kiinan merellä, ja josta en tiennyt selviävämme.

Nämä kaikki hetket nostivat pintaan vahvoja tunteita. Mietiskellessäni Koh taon satamassa hotellin parvekkeella, seuratessani yhä yltyvää myrskyä ja kuunnellessani tuulen ulinaa laivamastojen välissä. Pelätessäni, mihin olen perheeni saattanut. Toivoessani, että huominen toisi tullessaan tyynen. Uskoen, että hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita.

Seuraavana aamuna kipeydet olivat väistyneet. Tyyni antoi vielä odottaa mutta aurinko nousi kirkkaana. Meressä loikkivan lapseni sydämen pohjalta kumpuava ilo ja nauru, kasvoista kauas siintävä onni ja täydellisessä hymyssä oleva suu, jonka ympärykset olivat yltäpäätä jäätelössä, veivät tunteet toiseen ääripäähän. Iloon, rakkauteen ja uskoon siitä, että kaikelle tälle on jokin suurempi merkitys.

Tunteet ovat elämän värikartta. Ne tuovat sävyjä arkeen ja hetkiin, vahvojen tunteiden muistot piirtyvät syvemmälle mieleen. Siksi elämän pitääkin tuntua, joskus mukavammalta ja toisinaan haastavammalta. Tunteet tekevät elämästä elämisen arvoisen.

Ja kaikki vahvat tunteet tekevät tästäkin reissusta ikimuistoisen.