Sisäinen ääni

Olen viime aikoina pohtinut paljon sisäistä ääntä. Puhetta, joka selostaa minulle tätä tekstiä kun suollan ajatuksiani tyhjälle ruudulle. Kertojaa, jonka kanssa olen pyöritellyt aihetta. Ääntä, joka on parempi tarinankertoja kuin minä itse osaan koskaan olla.

Ihmisellä on 70 000 ajatusta vuorokaudessa. Jos kuuntelen päivittäin moittivaa ääntä, ovat ajatukseni eittämättä tummanpuhuvia. Kuinka voisin muuttaa äänen sellaiseksi mitä olisi mukava kuunnella?

Puhuisinko parhaalle ystävälleni samoin kuin peilikuvalleni?

Itsensä hyväksyminen ja kiitollisuuden osoittaminen ovat ensimmäiset askeleet itsetuntemuksen matkalla

Itsetuntemus alkaa kunnioituksesta itseään kohtaan. Itsensä hyväksymisestä kaikkine pienine virheineen. Ei kukaan meistä ole täydellinen. Ihminen haaveilee aina jostain sellaisesta mitä ei ole. Haluamme olla laihempia, ruskeampia, kauniimpia, fiksumpia, luovempia. Kun olemme yhden asian saavuttaneet, haluamme jotain uutta. Loputon kierre.

Itsetuntemukseen liittyy vahvasti myös kiitollisuus. Sen sijaan että haaveilisi jostain muusta, pysähtyisikin miettimään asioita, jotka elämässä ovat hyvin. Elämä on yllätyksiä täynnä, mitä jäisin aidosti kaipaamaan jos se yllättäen vietäisiin pois? Osaanko olla kiitollinen näistä asioista?

Olenko kertonut rakkaimmilleni, kuinka paljon he minulle merkitsevät? Joskus on vaikeaa pukea tunnetta sanoiksi. Siinä onnistuminen kuitenkin palkitsee, sillä tekemällä hyvää muille, oma onnellisuus kasvaa. Silittämällä kissaa, palkitsemalla koiraa normaalia pitemmällä lenkillä, halaamalla tärkeimpiä ja hymyilemällä tuntemattomille. Onni nousee molempien osapuolien kasvoille.

On tärkeää ymmärtää mistä sisin koostuu. Hyväksymällä epätäydellisyydet ja kiittämällä siitä mitä olemme saaneet, olemme jo pitkällä.

Muuttuiko ääni

Mietin nyt uudelleen ääntä, joka sisälläni puhuu. Tunnustelen rauhoittuiko se. Ainakin juuri nyt se on taas hallinnassani. Se huomasi peilikuvasta hymykuopat, jotka olivat hukkuneet naururyppyjen alle. Silmät, joista loisti tämä hetki eilisen murheiden sijaan.

Kuulemani on minä itse. Tuntemani asiat ovat vain tunteita. Eivät tosia vaan aivojeni temppuja saadakseen minut tietylle mielialalle ja uskomaan satuja, joita se korvieni välissä sepostaa.