Tutkimusten mukaan onni on yksi yhdeksästä perustunteesta (loput ovat suru, pelko, kiukku, häpeä, inho, kuvotus, hämmästys ja kiinnostus). Onni on tunne, positiivinen fyysinen kokemus, jonka koemme tietyssä hetkessä.
Tunteet itsessään ovat mielenkiintoisia, sillä voimme kokea monia eri tunteita hyvin lyhyen ajan sisällä. Saatan olla onnellinen astuessani kotiin perheen keskelle, tuntea syvää kiitollisuutta ja salamana pelkoa, että menettäisin tämän kaiken.
Positiiviset ajatukset luovat kehoomme hyvän olon tunteen. Yhtälailla tämä toimii toisinpäin – voimme huonosti jos ajattelemme kovin negatiivisesti. Siksi negatiivisuuden kehä imee helposti sisäänsä, se ruokkii itse itseään ja sieltä pois pääsy vaati sitkeyttä ja periksiantamattomuutta.
Moni haaveilee lottovoitosta, minäkin, kun kaipasin takaisin reissuun. Tutkimukset ovat osoittaneet, että ulkoiset seikat vaikuttavat onnellisuuteen vain pienissä määrin. Kyllä huikean lottovoiton saaminen lisää onnellisuuden tunnetta, mutta vain hetkellisesti. Vuoden päästä ihminen on samassa onnellisuuden tilassa kuin ennen lottopottia. Tämäkin toimii tutkimusten mukaan toisin päin; vakava onnettomuus vähentää onnea, mutta vuotta myöhemmin onnentunne on palautunut aiemmalle tasolleen. Ihmisen mieli on joustava, ja se onkin varmasti ollut yksi syy ihmiskuntamme jatkuvuuteen.
Ihmisen kokiessa onnea, iloa ja rakkautta, aktivoituu vasen otsalohkomme. Kun olemme surullisia, vihaisia tai pelkäämme, aktiivisuus oikeassa aivolohkossa lisääntyy. Aivotutkijat ovat todenneet, että kolmasosa ihmisistä reagoi luonnostaan asioihin vasemmalla otsalohkolla, eli positiivisilla tunteilla. Kolmasosa oikealla aivolohkolla eli negatiivisilla tunteilla ja loppu kolmasosa on jotakin tältä väliltä. On myös vahvistettu, että perintötekijät vaikuttavat tapaamme suhtautua asioihin.
Miksi aihe on niin kiehtova?
Oletko koskaan tullut miettineeksi, kuinka huonoissa oloissa kasvaneet ihmiset voivat tuntea itsensä onnelliseksi? Jos onni olisi vain ulkoisista tekijöistä kiinni, eivät köyhän maan lapset hehkuisi viatonta onnea. Ei ihminen tarvitse loppujen lopuksi paljoakaan, rakkautta ja huolenpitoa, ravintoa tietysti ja lepoa. Kaikki muu ulkoinen on vain koristetta, johon olemme tottuneet ja jonka koemme kuuluvan tärkeänä osana elämään.
Geenit eivät määritä kohtaloamme. Kulttuuri, jossa elämme vaikuttaa suuresti kokemaamme. Aivoissamme kehittyy jatkuvasti uusia aivosoluja, jotka muovaavat ajatteluamme. Olimmepa luonnostaan oikealla aivopuoliskolla ajattelevia, voimme erilaisin tekniikoin kehittää kykyämme ajatella positiivisemmin. Tietoinen läsnäolo aktivoi vasenta aivolohkoa ja säännöllisellä harjoittelulla on todettu erittäin positiivisia vaikutuksia. Erilaisia harjoitteita on netti pullollaan.
Onni on siis tietyssä hetkessä koettu tunne. Kun opimme pysähtymään näihin pieniin arjen tuokioihin, opimme huomaamaan, kuinka paljon positiivista elämäämme mahtuu. Ei tullakseen onnelliseksi tarvitse taikatemppuja, omat ajatuksemme vievät meidät jo pitkälle. Voimme opetella onnellisemmiksi.
Mitä fiiliksiä aihe sinussa herättää? Tunnistatko arjen positiivisia hetkiä?
Lähteenä käytetty Titti Holmerin kirjaa Onnellinen nyt
Jemmma 
Vastaa