Kutsumuksesta puhuu mm. filosofian tutkija ja kouluttaja Lauri Järvilehto.
Jokaisella meistä on syvälle kätketty kutsumus, se elementti, jossa olemme parhaimmillamme.
Opiskelin personal traineriksi Fitness Academy Finlandissa ja valmentajan paperit sain syksyllä 2016. Asiakkaita tosin olen sittemmin treenannut vain harvakseltaan.
Jokaisella meistä on jokin kutsumus, kaikki vaan eivät vielä ole löytäneet omaansa. Oikeastaan aika harva taitaa elämässään tehdä niitä asioita, joista todella nauttii. Jokainen meistä tuntee jonkun, joka odottaa sitä päivää, että tulisi onnelliseksi ja voisi hyvin. Itse en usko, että onnellisuus ilmestyy nurkan takaa, vaan se rakentuu arjen pienistä asioista. Joskus onnen eteen saa tehdä kunnolla töitä, ainakin oman pään sisällä.
Onnellinen on se, joka onnensa on ansainnut. Järvilehto sanookin, että hyvinvoinnille keskeistä on se, miten suhtaudumme asioihin ja ennen kaikkea se, mitä teemme hyvinvointimme eteen.
Sitten on niitä, jotka pitävät kaikenmaailman kutsumuksia höpönlöpönä. On pakko painaa duunia, jotta saa lainat maksettua ja leivälle muutakin kuin ylähuulen. Totta tämäkin. En väitä, että kutsumuksen pitäisi olla sama kuin palkkatyö. Tokihan se olisi täydellistä, jos voisi tehdä asioita, joita sydämestään rakastaa ja saisi siitä palkkaakin. Tullakseen onnelliseksi on kuitenkin tärkeää ylipäätään tehdä asioita, joista nauttii. On se sitten halonhakkuu, virkkaaminen tai personal trainerin opinnot, jotka itselläni olivat useiden vuosien unelmien täyttymys.
Lainaukset Lauri Järvilehto, Upeaa työtä -kirja
Jemmma 
Vastaa