Mittari heilahti lauantaina vuoden eteenpäin. Olen ollut huono juhlimaan synttäreitä, koska huomion keskipisteenä oleminen ei ole intohimoista suurin. Yllättäen jälleen kerran tuli todistettua se kuuluisa epämukavuusalue.
Olin kutsunut sukulaisia iltapäiväkahveille. Päätin jo etukäteen, että jos juhlitaan, vedetään kerralla överiksi. Oli tiaraa ja synttärinauhaa, ilmapalloa ja taikasauvaa. Vielä kymmenen vuotta sitten olisi nolottanut, nyt vuodet olivat tehneet tehtävänsä.
Illan motoksi muodostui ”strong and independent woman”. Oli tärkeää sanoa se pää puolelta toiselle keikkuen, tiedättekö, angloamerikkalaisittain. Montahan kertaa sitä tuli illan mittaan hoettua.
Kun kahvit ja kakut oli vedetty, siirryttiin sivistyneesti väkevimpiin. Livebändin siivittämänä loppuilta on historiaa.
Tällaisista päivistä suurin tunne on kiitollisuus. Siitä, että ympärillä on tärkeitä ihmisiä. Ihmisiä, jotka aidosti ovat onnellisia sun puolesta. Myötäelävät hetkessä, rakentavat muistoja. Ovat pyyteettömästi mukana suurissa hetkissä. Työntävät alueelle, jossa pienestä ihmisestä kasvaa jotain suurta.
Jemmma 
Vastaa