Kuten koko Suomi, myös meidän perhe on nauttinut tästä upeasta ennenaikaisesta kesästä pihalla touhuten. Viikonloppuisin olen kuopsuttanut, istuttanut, kastellut, ihastellut ja tuoksutellut. Toteuttanut asioita, jotka kaikessa pienuudessaan ovat olleet unelmiani. Ei unelmien aina tarvitse suuria olla, pääasia että ne tuottavat iloa ja kannustavat tekemään asioita.
Pihaunelmia oli neljä, joista viimeinen odottaa vielä listalla. Ensimmäinen oli kaivaa vanhat kurjenliljat ylös ja hankkia hyötypuutarhalaatikot. Savimaasta vanhojen kasvien ylöskaivamisessa oli melkoinen työ, mutta teinpäs sen. Nyt niiden paikalla nököttää pari laatikkoa taimineen ja multa-alue nurmikkoa odotellen. Vähän vinossa ja suloisesti kallellaan.
Unelma numero kaksi oli oman pihan pensasmustikat. Vasta nyt sain aikaiseksi ostaa taimet, tytön ja pojan ja kaivettua niille paikat. Niin helposti toteutettava mutta silti vain unelman tasolle jäänyt. Jonkun vuoden päästä tämä unelma värjää suita siniseksi. Tai teoriassa – pensasmustikka ei kuulemma värjää villin kaimansa tapaan.
Kolmas unelma oli marjapensastuet. Muutama pieni puinen tuki on nyt varmistamassa, etteivät marjat valu pitkin pihoja. Näistäkin mä näin unia muutaman vuoden, nyt ne siellä nököttävät.
Se neljäs pihaunelma on vielä ideointitasolla. Siirtää pionit kauniiseen ryhmään, laittaa uutta perennapenkkiä ja istuttaa upeita, värikkäitä liljoja. Ehkä saavutan tämänkin vielä tänä kesänä, nyt on sellainen pihadraivi päällä, että alta pois.
Ei se koko vaan se tunne. Pienetkin toteutuneet unelmat tuovat upean fiiliksen. Yhdessä kun onnistuu, niin se tuuppaa vauhtia seuraaviin unelmiin.
Jemmma 
Vastaa