Olen jo kyllästymiseen asti paasannut somelakon merkityksestä itselleni ja lupaan pitää siitä hetkeksi taukoa. Siis paasaamisesta, sillä oivalsin äsken yhden tärkeän syyn sille, mikä somessa tökkii.
Ennen kuin paljastan sen, kerron mielenkiintoisen ajankäytöllisen faktan.
Taannoin tulleen iPhonen päivityksen myötä on helppo seurata omaa ruutuaikaansa. Olen seuraillut omaa käyttöäni ennen ja jälkeen somelakon ja kyllähän data sen paljastaa, jonka jo muutenkin tiesin. Some lisää ruutuaikaa vajaan tunnin verran päivässä, ihan hirvittävästi. Surullista.
En usko saavani siitä saman verran iloa, jos siis vertaan samaa ajallista määrää vaikkapa koiran kanssa lenkkiin, salilla huhkimiseen tai joogaan. Puhumattakaan perheen kanssa vietetystä yhteisestä ajasta.
Olenko siis valmis antamaan pois näin paljon? Normaali päivärytmini jakaantuu vajaan yhdeksän tunnin uniin, reilun kahdeksan tunnin työpäivään ja seitsemän tunnin omaan aikaan. Jos tästä minulle äärettömän tärkeästä ajasta annan somelle noin 15%, on se kyllä hurjan paljon.
Tökkimisen takana onkin ollut yksittäinen somekanava
Siihen juurisyyhyn, kun sain nyt kuitenkin paasattua aiheesta. Usko tai älä, mutta lamppu syttyi äsken kun makoilin sohvalla, kissa kainalossa ja selasin LinkedIniä. Kanavaa, jonka käyttöä olen vähentänyt lakon jälkeenkin jotenkin intuitiivisesti tietämättä oikein miksi. Joku siinä on työntänyt kauemmaksi.
Yhtäkkiä oivalsin, että kanavahan on lähes täynnä eri yritysten mainoksia: huomasin selaavani loputtomana edessäni pyörivää mainoskatkoa.
Mainokset on vain verhoiltu oivaltavasti työntekijöiden näköisiksi.
Maija kertoo, miten upeassa yrityksessä saakaan olla töissä, Matti hehkuttaa upeaa uratarinaansa, Saija jakaa työnantajansa avoimen työpaikan ja Teppo kertoo, miten hienoja kohtaamisia työviikkoon on jo ehtinyt kuulua. Tietysti, onhan jo tiistai-iltapäivä. Ihanaa mennä huomenna töihin, ai että, aivan mahtavaa saada olla osa tätä kasvutarinaa.
Huoh.
Ihan sama logiikka kuin enemmän henkilökohtaisissa somekanavissa, vaikka Instagramissa. Harva jakaa huonoja hetkiä vaan yleensä valokuvista valitaan se kaunein ja rypyttömin. Inhimillistä, varmaan – epäaitoa, todellakin.
Yritykset saavat olla tyytyväisiä, kun heillä on ilmaisia myyntimiehiä LinkedIn pullollaan. Loputon ostoskanava ihmisten virtuaalimaailmassa. Ilmaisia siis siinä mielessä, että harva yritys maksaa työntekijälähettilyydestä.
Mutta se, ettei jaksa rummuttaa omaa työnantajaansa tai työtänsä somessa, ei tee kenestäkään huonoa työntekijää. Eikä se tarkoita, etteikö suosittelisi firmaa mielellään. Koko ajan vaan ei jaksa hehkuttaa tai puhua töistä. Tai lukea niistä koostuvia päivityksiä.
LinkedIn on kätevä työkalu oman osaamisen nostattamiseen. Onnea teille, jotka jaksatte sitä tehdä. Sitten on meitä muita, jotka vaihtaa kanavaa kun mainoskatko alkaa.
Jemmma 
Vastaa