Taivas on harmaa ja tuhnuttaa jotain. Lähden töihin pimeällä ja tulen takaisin samassa valossa, on kuin säkissä eläisi. Aamulla nukuttaa ja päivällä torkuttaa, illalla sitä vasta poikki onkin. Miljoonasade radiossa, kassillinen kynttilöitä ja ämpärillinen kuumaa teetä.
Kyllä täältä vielä noustaan, puolen vuoden päästä on jo helle.
Joku vuosi sitten alettiin puhua hyggeilystä, tanskalaisten keksimästä olemisen muodosta. Kutsuupa sitä miksi tahansa, hellittäminen ja tekemättä oleminen varsinkin keskellä pimeintä vuodenaikaa tekee hyvää. Vaikka kaamoksen keskellä onkin hyvä pysyä aktiivisena, kannattaa silloinkin olla itselleen armollinen. Palauttava lepo antaa energiaa.
Mitä sitten tehdä, jotta aktiivisuus ja lepo olisi oikeassa suhteessa?
Treenin määrä ja laatu on aina henkilökohtainen juttu, joka riippuu henkilön tavoitteista. Mutta olipa kyse huippu-urheilijasta tai kotikuntoilijasta, koostuu fiksu treeni sekä kovemmista harjoituksista että palauttavasta kehonhuollosta. Näiden kahden kombinaatio on tietysti hyvä pitää mielessä muulloinkin kuin kaamoksen aikaan.
Oma viikko jakaantuu tällä hetkellä noin kolmeen tunnin salitreeniin, kolmeen noin puolen tunnin aerobiseen sekä venyttelyihin tai joogaan. Lisäksi palauttavaa jumppaa tulee rauhallisista happihyppelyistä koiran kanssa.
Ja sitten on hygget eli olemiset. Joinain iltoina, kuten tänään, olen vain. Juon teetä ja löllin sohvalla. Kirjoittelen, luen tai katselen telkasta jotain aivotonta hömppää. Kroppa palautuu ja sisäinen akku latautuu. Lepo on entistä ihanampaa kun siihen keskittyy ja antaa tietoisesti itselle aikaa.
Olemisen tärkeys unohtuu helposti, vaikka kaikki tietää ettei kynttilä pala molemmista päistä.
Jemmma 
Vastaa