#Voittajajengi saa ja uskaltaa

Facebook nosti eilen muiston kolmen vuoden takaa, kun pääsin pokkaamaan Suomen Digimenestyjien somepalkinnon. Olin vielä tuolloin Soneran #somejengi’n kapteeni ja voitto maistui tiimillemme enemmän kuin kesän ensimmäinen mansikka.

Jokaisella tiimissä oli tuolloin oma roolinsa ja uskalsimme tehdä asioita itsenäisesti. Yritin esimiehenä luoda sallivaa ja rohkaisevaa kulttuuria, jossa saa yrittää ja epäonnistua. Lupasin kantaa vastuun jos jokin yritys ei onnistukaan, pääasia että on parhaansa yrittänyt, seisoo sanojensa takana ja uskoo omaan tekemiseen.

Meillä oli henkilöitä eri vahvuuksilla, joista syntyi näin jälkikäteen sanottuna erittäin mieleenpainuva sekametelisoppa. Emme pahemmin kyselleet lupaa vaan teimme kuten uskoimme olevan parhaaksi asiakkaalle ja yritykselle. Ja kuten odottaa sopii, rapatessa roiskuu. Saimme toisinaan pyyhkeitä kun kuvitimme somepostauksia Paintin piirustuksilla tai heittäydyimme muuten vallan hulvattomiksi. Ymmärrettävästi kaikista tempauksista ei ihan jokainen taho tykännyt. Vastapainoksi saimme paljon kiitosta asiakkailta. Somejengin jäsenet tunnettiin etunimiltä ja asiakas saattoi kysyä Facebookissa ”sattuuko Eeva Esimerkki olemaan tänään töissä?” Tällainen rooli on vain ansaittavissa.

Somejengi seilaa menemään vaikka kapteeni on matkalla vaihtunut. Itse noilta vuosilta opin tekemisen meiningin. Pitää uskaltaa tehdä ja saada mahdollisuus näyttää. Esimiehen tehtävä on luoda puitteet, joissa tiimiläiset voivat onnistua. Kulkea polkua yhdessä ja poistaa suurimmat kivet kengistä. Antaa tilaa ja vapautta mutta kantaa vastuu niin, että jokainen voi turvallisesti yrittää.

Olen varma, että uskomus kolmen vuoden takaa ei ole muuttunut. On paljon helpompi saada anteeksi kuin lupaa.