Huh huijakkaa miten vauhdikas alkukesä on ollut. Kirjottaminen päiväkirjaa lukuun ottamatta on jäänyt kokonaan kun aika on mennyt hujauksessa. Nimittäjä kiireelle on ollut perheen yhteinen – ja välillä kyllä ihan omakin aika. On ollut syntymäpäivää ja hautajaista, on naurettu ja itketty. Rentoiltu ja painettu hiki hatussa. Elämän kirjoa parhaimmillaan.
Eilen vietettiin pojan kymppisynttäreitä. Ensin oli kaverijuhlat Megazonessa ja heti perään oli lähisukulaiset kutsuttu kahvittelemaan meille kotiin. Kymmenvuotias on lahjojen kannalta hankala ikä, miltei kaikki lelut on ainakin meillä jo liian lapsellisia ja jäisivät vain pölyttymään hyllyyn. Sormiskeitit, -bmx:ät ja piirustusvehkeet on ainoat leluntapaiset mitä meillä nykyään käytetään.
Siksi pyydettiinkin suoraan, että jos sankaria haluaa muistaa, voisi jonkun killingin tuoda mukanaan. Poika on haaveillut jo jonkin aikaa customscootin rakentamisesta ja nyt saisi hankkia synttärirahoilla juuri sellaiset osat kuin itse haluaa.
Rahan pyytäminen on hankalaa, sillä ei ole kiva, että vieras joutuu miettimään, onko antamansa summa nyt sopiva ja arvotetaanko häntä jotenkin tuomansa rahamäärän perusteella. Itse ajattelen, että tuon ikäiselle 15-20 euroa on sopiva summa. Tällaisen rahamäärän käytämme myös kaverien synttärilahjoihin.
Juttelimme etukäteen, että jokainen antaa sellaisen euromäärän kuin parhaaksi näkee ja sankari on kiitollinen jokaisesta saamastaan lahjasta. Jos joku ei halua tuoda lahjaa lainkaan, on sekin tosi ok. Kamala ajatella, että juhliin kutsuttaisiin vain lahjat (tai tässä tapauksessa euronmerkit) silmillä.
Olin superylpeä kun poika illalla juhlien jälkeen sanoi ”Kuule äiti, sillä ei ole mitään väliä paljonko ja mitä joku toi mulle lahjaksi vaan se on tärkeintä, että ne tuli juhlimaan tänään mun synttäreitä”. Osa lahjarahoista menee kuulemma suunnitellusti scoottiin, kolikot jätetään käyttöön ja loput säästöön.
Rahasta on kyllä kotona puhuttu ja olen yrittänyt painottaa säästämisen tärkeyttä. Ettei kaikkea laitettaisi aina haisemaan vaan käytettäisiin järkevästi. Siihen kuuluisaan sukanvarteenkin on hyvä jotain kerätä, pitempiaikaisesta säästämisestä ja sijoittamisesta puhumattakaan. Olen ajatellut, että nämä puheet ovat kaikuneet samaan paikkaan kuin illan ensimmäinen pyyntö hammaspesusta kaikuu.
Mutta eilinen ylitti kaikki odotukseni enkä kuuna päivänä olisi uskonut, miten viisaasti hän lahjarahaan suhtautuisi. Meidän huoleton poikanen, joka ei muista mihin asiansa jättää ja jonka tavarat ovat useimmiten hujan hajan, ajatteli rahasta kovin kypsästi. Sen sijaan, että meillä olisi nyt paljon upeita leluja hyllyssä odottamassa käyttäjäänsä, sai poika paitsi toivomansa scootin, myös mukavan pesämunan ikiomiin säästöihin.
Jemmma 
Vastaa