Huijarisyndrooma on tunne, jossa sitä poteva kokee, ettei onnistumisistaan huolimatta koe osaavansa oikeasti. Kyseessä on epävirallinen määritelmä tietynlaisesta ahdistavasta ajattelumallista.
Aihe pätkähti mieleen tänään kun sparrasin erään kollegan kanssa osaamisen kehittämisestä. Kerroin hänelle, kuinka olin jossain vaiheessa todella epävarma oman osaamisen suhteen. Ehkä olin ja kuka ties olen edelleen, jonkinasteinen Huijari?
Huijarisyndrooma liitetään tavallisesti korkeasti koulutettuihin, urallaan eteneviin keski-ikäisiin ja sitä nuorempiin henkilöihin. Tutkimusten mukaan suuri osa ajattelumallista kärsivistä ovat introverttejä (check) ja valtaosa työskentelee sosiaalisissa ammateissa (check).
Ajattelumallin tiedostaminen on tärkeää siksi, että edetessään ajattelumalli alkaa toteuttaa itse itseään ja Huijari alkaa vähitellen heikentää osaamistaan ja muuttua oikeaksi huijariksi. Pelottavaa.
Miten siitä pääsee eroon?
Hyvä uutinen on, että kyseessä ei ole sairaus eikä psyykkinen häiriö vaan tapa ajatella, josta voi poisoppia. Siksi, kuten niin monen muunkin haitallisen tavan kanssa, siitä voi päästä eroon esimerkiksi itsehoidon, vertaistuen tai terapian keinoin. Jo pelkkä asian tiedostaminen voi auttaa, kuten luulen omalla kohdallani käyneen.
Huonommansorttinen uutinen puolestaan on, että se vaatii työtä. Sitä kun on muutenkin monella ihan tarpeeksi.
Yksi keino on aloittaa aktiivinen ajattelu. Siis sellainen tietoinen ja tavoitteellinen mietiskely. Tekstejäni seuranneille ei liene yllätys, että yksi hyvä tapa keskittyä ajatteluun ja pureutua syvälle itseen on tietoinen läsnäolo. Tämä vaatii keskittymistä ja tulosten saavuttamiseksi sitä kannattaa tehdä säännöllisesti.
Eräs toimiva keino on yksinkertaisesti lakata tekemästä asioita, jotka saavat aikaan huonoa oloa. Kuulostaa yksinkertaiselta mutta on usein niin kovin vaikeaa. Jos vaikka tulee toistuvasti huono mieli siitä, ettei juoksu luonnistu, hengästyttää eikä siitä tulee lainkaan hehkutettua flow-oloa, mitäpä jos vaihtaisi lajia? Ehkä uusi urheilumuoto tuo enemmän kuin vie eikä tuloksena ole itseruoskinta vaan hyvä fiilis.
Kolmas vinkki on kasvattaa itsemyötätunnon määrää, eli hyväksyä asiat omassa elämässä ja tavassa toimia. Sellaiset jutut, joihin juuri nyt ei voi tai kannata vaikuttaa. Ymmärtää, että juuri nyt asiat ovat näin ja hetken päästä voivat olla toisin. Ei kaikkea tietenkään kannata ja kuulu hyväksyä, mutta useisiin juttuihin kannattaa suhtautua laupeammin.
Mulla nyt sattuu olemaan tällainen isohko, vähän vino nenä keskellä naamaa eikä se siitä muuksi muutu.
Jos aihe kiinnostaa tai tunnistit itsesi, lue ihmeessä Tiina Ekmanin kirja Huijarisyndrooma. Tämän jutun faktapuoli on Ekmanin kirjasta referoitua.
Ja muista, että kyseessä ei ole diagnoosi vaan tapa ajatella, ja oikeastihan ajatukset eivät edes ole totta.
Jemmma 
Vastaa