Tiesitkö, että ihmisellä on erään teorian* mukaan yhdeksän erilaista tunnetta (onni, kiinnostus, hämmästys, suru, pelko, kiukku, häpeä, inho ja vastenmielisyys)? Huomasit ehkä, että kaksi näistä tunteista on positiivisia, yksi neutraali ja peräti kuusi negatiivista.
Erilaiset tunteet voi nähdä tienviittoina, jotka johdattavat eri suuntiin ja auttavat selviytymään arjessa. Sillä eikö oikeastaan kaikki, mitä teemme, perustu senhetkiseen tunteeseen? Vaikka kuinka yrittäisi rationalisoida päätöksiä ja toimintaa, on kaiken takana aina tunne jostakin.
Onneksi tunteiden valtaan ei ole pakko antautua. Joskus kyllä kiukuttaa tai pelottaa mutta niistäkin tunteista voi päästä yli. Kun tunnistaa vallalla olevan tunteen, on siihen mahdollisuus vaikuttaa ja kääntyä seuraavasta tienhaarasta uuden tunteen viemänä.
Mitä eroa on tunteella, tarpeella ja ajatuksella?
Tunteen tunnistaa siitä, että sitä voi kuvailla jollakin sanalla, kuten tekstin alussa tein. Tunteet ovat ohimeneviä kemiallisia reaktioita, jotka tulevat ja menevät. Moni on joskus ollut tilanteessa, jossa ensin harmitti kovasti, sitten tuli lohduttaja ja sen jälkeen olo olikin jo parempi. Tunne laimeni tai jopa muuttui negatiivisesta positiiviseen.
Tarve sen sijaan on asia, joka on tyydytettävä. Tarve ja tunne menee joskus sekaisin, sillä saatamme puhua, että jokin tarve tuntuu joltakin. ”Tuntuu siltä, että voisin nukkua vuoden” ei kerro mistään tunteesta vaan väsymyksestä. Kyseessä on siis unen tarve.
Joskus olen sanonut tuntevani itseni tyhmäksi, kun en ole tajunnut jotakin asiaa. Itsensä tyhmäksi, kauniiksi tai rumaksi tunteminen ei kuitenkaan ole tunne, vaan kyseessä on pelkkä ajatus. Jos tunne on jotakin koettavaa ja tarve tyydytettävää, on ajatus vain sanoja, jotka eivät muuten ole totta. Ajatukset ovat vain mielen tulkintoja ja tapahtumia.
Ai miksi tästä kirjoitin? No, tuntui vain siltä.
*Silvan S. Tomkins (1960)
Jemmma 
Vastaa