Mulla on ollut tapana aina alkuvuonna tehdä joitain periaatepäätöksiä uudelle vuodelle. Viime vuosina ne ovat liittyneet omaan kehittymiseen tai treenaamiseen, viime vuonna halusin yksinkertaistaa asioita. Minimalistinen elämäntapa on aika monessa paikassa kiinnostavasti esillä ja lisäähän järjestelmällisyys tolkkua omassa päässäkin. Turhat tavarat ahdistaa eikä niiden säilyttämisessä ole oikeastaan mitään järkeä.
Tämän vuoden teemana on hävikkiruoka. Meidän perheessä syödään tosi paljon. Kaikki kolme urheillaan ja energiankulutus on valtavaa. Lisäksi me suositaan mahdollisimman paljon luomutuotteita ja lähellä tuotettuja raaka-aineita. Me ei käytetä juuri lainkaan valmisruokia, mitä nyt joskus hätävarana kalapuikkoja, pinaattilettuja tai karjalanpiirakoita.
Kauppalaskut on aikamoisia. Olen noin vuoden ajan seurannut melko tarkkaan kauppaan menevää summaa ja se on todella monta sataa euroa kuukausitasolla. Lisäksi molemmat aikuiset syödään lähes päivittäin lounasravintolassa. Joka viikonloppu vähintään kerran me käydään myös perheen kesken ulkona syömässä ja joskus piipahdetaan pikaruokapaikoissa. Näistä kertyy aikamoinen pino euroja.
Sen lisäksi, että meillä menee aivan tajuttomasti rahaa suusta alas, menee meillä ikävän paljon ruokaa myös roskiin. Keskimäärin suomalainen muuten heittää kaatopaikalle noin 23 kiloa ruokaa vuodessa. Ei varmasti monikaan tarkoituksella vaan jotenkin vahingossa päivämäärät tulevat vastaan tai uutta pääruokaa tulee tehtyä, vaikka edellistäkin olisi ollut vielä jäljellä. Väitän, että hävikkiruuan syntymiseen suurin syy onkin ajattelemattomuus.
Punalaput ja pakastin hyötykäyttöön
Joululomalla tyhjensin ja siivosin pakastinkaapin. Kävin läpi tuotteiden päivämäärät ja lajittelin eksyneet omiin lokeroihinsa. Kun ruokia oli sikinsokin väärissä laatikoissa, ei koko pakastinta tehnyt edes mieli käyttää.
Järjestyksessä oleva pakastin houkutti avaamaan silmät kauppojen punaisille lapuille. Jos on vaikka lempileipää tarjouksessa, ostan nyt pari pakettia suoraan pakkaseen. Näin säästyy paitsi rahaa, on pakastimessa aina myös nopeasti sulatettavaa välipalaa.
Olen yrittänyt myös käyttää paremmin hyödyksi edellisen ruuan jämät. Mun mummi on mestari tässä, vuoden lopussa hän teki tajuttoman hyvää kasvissosekeittoa syömättä jääneestä rosollista. Oletko ikinä hokannut, että juuressalaatinkin voi kiehauttaa ja tuunata blenderillä pehmeäksi kasvissosekeitoksi? Päälle smetanaa ja lisukkeeksi ihanaa tuoretta leipää, ai että.
Kauppalista kunniaan
Yksi ongelma hävikkiruuan syntyyn sekä megaisoihin kauppalaskuihin on ollut se, että tulee osteltua kaupasta vähän sitä sun tätä. Usein jo kauppaan mennessä on valmiiksi hirveä nälkä eikä hyllyjen välissä tule ajateltua järkevästi. Sitten yrittää ulkomuistista miettiä, että oliko kotona sitä ja tätä ja minkä verran oli, jos oli.
Latasin puhelimeen yksinkertaisen muistilappusovelluksen (Sticky), mistä saan tosi nopeasti kaivettua esille kauppalistan. Yritän keskittää ostokset niin, että kävisin vain kerran viikossa ostamassa isomman määrän ruokaa listani mukaisesti ja maksimissaan kerran täyttämässä varastoja. Kauppalistassa on melkein viikon raaka-aineet ja jätän tilaa tarjouksille sekä niille punaisille lapuillekin.
Tuntuu hyvältä, että on tullut uutta järjestelmällisyyttä myös ruoka-asioihin. Me syödään tosi samantyyppisiä ruokia viikosta toiseen. On tietyt hetket kun syödään puuroa tai rahkaa, ja pääruokakin on muodostunut aika usein tiettyjen raaka-aineiden ympärille. Kaapista löytyy aina luomumaitoa, raejuustoa (kahta erilaista, yksi puuron ja toinen pääruuan kanssa), puuroa, leipää ja päällisiä, lihoja sekä kalaa. Lisäksi tietysti kasvikset ja hedelmät.
Saa nähdä miten tämä mun hävikkiruokaprojekti tästä etenee. Toivon tietysti ensisijaisesti sen vaikuttavan poisheitettävän ruuan määrään. Mutta ei yhtään haittaisi, vaikka säästyisi vähän rahaakin. Melko paljon mieluummin reissaisin nekin eurot, jotka päätyisivät muuten hävikkiruuan muodossa kaatopaikalle.
Jemmma 
Vastaa