Eettinen ja ekologinen ravinto tuntui vielä muutama vuosi sitten ihmeelliseltä hippeilyltä, jota totta puhuen en oikein ymmärtänyt. Takaraivossa jyskytti PT-opintojen ravintopuolen opetukset:
”Luomu ei ole todistetusti sen terveellisempää kuin ei-luomukaan”.
Sitten kuulin Friidoista ja pian meillä siirryttiin ”onnellisten kanojen muniin”.
Myöhemmin tuli päivä kun törmäsin Oikeutta elämille -videoon. Siinä näytettiin otteita tehotuotannon uhreista, ja sitä kurkkua kuristavaa tunnetta videota katsoessa en unohda koskaan. Ihminen osaa olla tunteeton peto.
Tieto lisää tuskaa ja sitten se vaikeus vasta alkoikin. Haluaako kieltää itseltään kaiken lihan? Onko sen oikeampaa syödä broileria kuin possua, entäpä kalaa, niilläkin on tunteet? Onko tekopyhää ostaa ”onnellisten kanojen munia” mutta valita kaupassa tehotuotettu broileri possun sijaan? Ajatusketju on loputon.
Siksipä on tehtävä valintoja. Pitää viikossa vaikka yksi kasvispäivä tai korvata osa lihasta. Laittaa leivälle makkaran sijasta juustoa. Miettiä millaista lihaa on valmis syömään, ja ostaa vain tarpeeseen. Ajatella asiaa, sekin usein riittää ja johtaa lopulta eettisempiin valintoihin.
Kyllä, juustossakin on ongelmansa. Kaikenlaisessa maitotuotannossa vasikka erotetaan emostaan liian aikaisin. Valintojen edessä yksi ratkaisu on luomumaito, sillä luomutiloilla eläimet saavat elää enemmän lajinomaista elämää. Ei täydellistä mutta parempaa kuin perinteisillä maitotiloilla. Luomu ei siis ehkä ole terveellisempää, mutta jonkun verran onnellisempaa ainakin.
Luomua voi harjoittaa myös omalla pihalla tai terassilla. Yksi mun unelma olisi asua niin maalla, että voisi itse kasvattaa omat syötävänsä. Elää niiden possujen ja kanojen kanssa, jotka jonain päivänä päätyvät lautaselle. Tietäisi ainakin, että ne ovat eläneet hyvän elämän.
Oletko koskaan miettinyt pystyisitkö tappamaan sen eläimen, joka hetken päästä täyttää vatsasi? Katsomaan silmiin ja kiittämään elämästä, jonka se vuoksesi antaa.
Jemmma 
Vastaa