Mindfulness on kulkenut rinnallani jo vuosien ajan. Se on ollut keino keskittää ajatukset nykyhetkeen ja häätää mielestä sellaiset, jotka nujertavat hyvää oloa.
Tietoisuus ja nykyhetkeen keskittyminen ei yritä kieltää huonojen asioiden olemassaoloa. On kuitenkin tärkeä muistaa, että moni huoli on vain ohikulkumatkalla. Aistihavainnot tulevat ja menevät. Ajatukset ovat sanoja, ei sen enempää totta kuin taruakaan. Ne ovat vain kirjainyhdistelmiä omassa päässä.
Jos ikävä asia jää vellomaan omaan mieleen, ei se siitä työstämättä miksikään muutu. Sitä on ihan turha jäädä vatvomaan ja päästää ruokkimaan kortisolin määrää kehossa. Mieltä kaihertava asia kannattaa vaikkapa kirjoittaa ylös ja pohtia vaihtoehtoja sen ratkaisuun. Näin asia saa ympärilleen konkretiaa eikä jää pelkäksi harmaaksi pilveksi omaan mieleen.
Mindfulness ja meditaatio
Mindfulness tarkoittaa tietoisuutta eli tietoista keskittymistä nykyhetkeen. Tietoisen läsnäolon juuret ovat buddhalaisuudessa, noin 2500 vuotta vanhassa filosofiassa. Ihminen voi olla tietoinen vain yhdestä asiasta kerrallaan. Siinä vaiheessa kun tulemme tietoiseksi jostakin asiasta, on se hetki jo mennyt ohi. Aika merkillistä, eikö? Mindfulnessissa keskitytään elämän pieniin hetkiin, aistimaan niitä ja tarkkailemaan kokemuksia lempeästi. Tuomitsematta, arvostelematta ja eteentulevat asiat hyväksyen.
Meditaatio on harjoitus, jossa käännytään sisälle itseen tarkastelemaan mieltä tai harjoittamaan erilaisia tietoisuuden tilojen saavuttamista. Meditaation tavoitteena on rentouttaa, vähentää kehon stressiä, selkeyttää ajatuksia ja parantaa keskittymiskykyä sekä vapauttaa mieli sen vallanneista tunteista ja ajatuksista. Meditaatiossakin on pohjimmiltaan kyse tässä hetkessä läsnäolemisesta. Se on kuitenkin harjoitus siinä missä mindfulnessia voi tehdä kevyemmin arjessa.
Kyse on siis siitä, kuinka asiaa lähestyy. Silloin kun varaa tietoisesti aikaa pysähtyäkseen ja keskittyäkseen omaan mieleensä, on kyseessä meditaatio. Mindfulnessharjoitukset voivat sen sijaan olla sujuvasti osana arjen muita askareita, sillä tavoitteena on tulla tietoiseksi ympäristöstä, omasta kehosta ja sen tuntemuksista.
Kun kerron lähipiirille mindfulnessista ja meditaatioharjoitusten hyödyistä, huomaan monen miettivän ettei sellainen hörhöily sovi heille. Ajatellaan, että ne vaativat jotain ylempää yhteyttä. Jotain sellaista, mitä heillä ei ole. Näitä olettamuksia yritän seuraavalla harjoitusesimerkillä kumota.
Saunameditaatio
Tämä on yksi lemppareistani. Harva nimittäin hoksaa, että myös kesken pesuhetken voi tehdä kevyen aistimeditaatioharjoituksen. Nimensä mukaisesti tämän harjoituksen tarkoituksena on tuoda itsensä tähän hetkeen aistien avulla.
Ensi kerralla saunan lauteilla käy istumaan tai makaa jalat ylös kohotettuna. Sulje silmäsi ja hengitä muutaman kerran nenän kautta sisään ja suun kautta ulos. Varo ettei lämpö polta sisuksiasi.
Kuuntele ääniä ympärilläsi. Keskity vain kuulemaasi, älä tulkitse tai arvota niitä. Anna äänien tulla mieleesi ja poistua sieltä. Kuuntele hiljaisuutta äänien ympärillä. Heitä lempeästi löylyä kiukaalle ja kiinnitä huomio ihoosi. Tunne lauteiden pinta ja ilman lämpötila. Tuoksuta kosteaa ilmaa, mitä haistat? Avaa lopuksi silmäsi ja katso ympärillesi. Katso pelkästään, älä yritä tulkita tai sanoittaa mitä näet.
Keskity rauhassa jokaiseen aistiin, tämä ei ole nopeuskilpailu vaan jokainen minuutti, jonka harjoitukseen käytät, kilahtaa omaan pankkiisi.
Tarkkaavaisuuteesi saattaa hävitä mieleen tupsahteleville ajatuksille. Hyväksy ajatukset ja anna niiden mennä, suuntaa sen jälkeen huomiosi takaisin harjoitukseen. Ajatuksettomuus vaatii toistoja ja se alkaa kyllä sujua kun jatkat sinnikkäästi.
Tätä samaa aistiharjoitusta voi tehdä myös muualla, kuten luonnossa samoillessa tai pihaa haravoidessa. Sen voi tehdä myös omana meditaatioharjoituksena vaikka kesken tiukan työpäivän.
Jemmma 
Vastaa