Katselin männäviikolla telkkarista ohjelmaa, jossa todettiin erään julkisuuden henkilön elävän täydellisen tylsää ja tavallista arkea. Taisin löytää sielunkumppanin, sillä hyvää elämää ei voisi paremmin kuvata.
Tällä hetkellä harmaat päivät seuraavat toisiaan. Jonain aamuna saattaa maassa olla vähän lunta, joka on kadonnut viimeistään lounasaikaan. Odotan tosi paljon valkoisia hankia ja nietoksia, ihania paukkupakkasia ja kengän alla narskuvaa lunta. Eritoten valoa, joka syrjäyttää pimeän.
Valon vähentyessä huomaan myös valokuvaamisen loppuneen lähes tyystin. Hämärässä kuvaaminen vaatisi ylimääräisten valaisimien käyttöä, mikä puolestaan tuntuu olevan ylitsepääsemätön vaiva. Ja kun kuvaaminen loppuu, ei tule postattua somekanaviin mitään. Eikä tännekään ole ollut mitään asiaa.
Toisaalta eipä elämässä juuri nyt kummoisia asioita tapahdukaan. Melko samaa päivästä toiseen, ja juuri siinä pilee tavallisen arjen ihanuus. On turvallista tietää mitä tulee, kun rutiinit tahdittavat päiviä.
Vaikka myönnän kyllä, että on sitä pari kertaa tullut kaivettua reissukuvat esiin ja palattua muistoissa rakkaisiin matkoihin. Tilanne kuitenkin on mitä on, ja siitä kannattaa kaivaa esiin sen parhaat puolet. Tehdään muuta sitten kun sen aika on, nyt on hyvä kääriytyä lämpimään, kaivautua sohvaan ja nauttia kotoilusta. Se on parasta, mitä juuri nyt voi olla.
Jemmma 
Vastaa