Huh haipakkaa – koulu-uutisia, perheenlisäys ja pohjakosketus

Paljon on tapahtunut edellisten viikkojen aikana, niin paljon, ettei ole ollut aikaa ja energiaa kirjoitella tänne. Palataan huhtikuun alkuun

Kirjoittelin aiemmin pieleen menneistä pääsykokeista. Silloin kadutti, että olin edes puhunut koko kouluun hakemisesta. Sain sanomista Facebookissa, koska perfektionismi on oikeasti aika huono juttu. Kaikkia odotuksia vasten oli iloinen yllätys kun rehtorilta tuli tervetuloviesti.

Koko homma oli hyvä opetus. Jouduin katsomaan itseäni syvälle silmiin ja kysymään, miksi mun pitäisi aina olla paras? Ei kukaan ole, ja kyllä mä tietenkin sen tiedän. Oma rima on vaan niin hemmetin korkealla.

Opinnot alkavat syksyllä, ja aion ottaa ne rennoin rantein. Odotan hommaa innolla, sillä aihe on super kiinnostava. Työt on ajankäytöllisesti tietysti ykkönen ja opinnot tulee siinä sivussa oman jaksamisen mukaan.

Perheenlisäys

Samaan aikaan, kun sain koulusta kirjeen, perheeseen saatiin uusi ihana, suloinen, rakas jäsen. Pieni chihuahua Raptor tuli ilostuttamaan ja koettamaan kärsivällisyyttä. Pennut on ihania ja joskus myös vähän kamalia.

Raptor on sulattanut kaikkien sydämet. En ole koskaan nähnyt pentua, jolla olisi näin ihana luonne. Pieni ja viaton karvavauva on jotain sanoin kuvaamatonta. Sillä on tosi kova läheisyyden kaipuu. Osaa se itsekseenkin olla ja osana tämän perheen laumaa löytänyt paikkansa. On kuitenkin ihanaa kun se kaivautuu kainaloon.

Pohjakosketus

Töissä on ollut menoa ja meininkiä. Se on viestinnässä parasta, kun päivät ei käy tylsäksi. Samalla pitää olla tosi vahva itsensä johtaja, jotta osaa priorisoida ja pistää itsensä ja hyvinvointinsa ykköseksi. Kun töitä tulee ovista ja ikkunoista, on helppo hukkua niiden lomaan.

Jonkinmoinen pohjakosketuskin tuli. Tajusin, että olin antanut sillä hetkellä itsestäni liian paljon. Töiden jälkeen olin niin väsynyt, etten jaksanut treenata. Se on mulle se palautumisen ykkösjuttu, kupla, mikä pitää pään kasassa. Tein tiettyjä muutoksia arkeen ja fiilis on nyt sata kertaa parempi. Olen kiitollinen siitä, että köli osui pohjaan. Se näytti suunnan ja laittoi asiat tärkeysjärjestykseen.

Että sellaista. Melko haipakkaa ollut mutta vallan hyvää sellaista. Aurinko on tullut esiin kaatosateen jälkeen, nyt koirien kanssa happihypelylle 🤍

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑